Huonosti tuulettuva rossipohjainen puurakenteinen alapohja kuuluu riskirakenteisiin

Tuulettuvalla alapohjalla tarkoitetaan lattiarakennetta, jonka alapuolella maanpinnan ja puurakenteisen alapohjan välissä on ulkoilmalla tuulettuva ilmatila. Rakenne voi olla puurakenteinen eli kansankielellä rossipohja tai teräsbetonirakenteinen, kuten esimerkiksi ontelolaattaa.

Rakenteen voi tunnistaa kopistelemalla lattiaa. Rossipohja on puurakenteinen, jolloin lattiasta lähtevä ääni voi antaa viitteitä sen muodosta. Myös tuuletusaukot talon sokkelissa kielivät siitä, että kyseessä saattaa olla rossipohjainen talo.

Milloin rakenne on ollut käytössä? 

Tuulettuvaa rossipohjaista puurakenteista alapohjarakennetta on käytetty 1800-luvulta alkaen ja rakenne on edelleen käytössä. Oikeanlaisella käytöllä ja kunnossapidolla rakenne on turvallinen talon asukkaille.

Miksi huonosti tuulettuva rossipohja luetellaan riskirakenteeksi?

Rossipohjan ja maanpinnan välistä ilmatilaa kutsutaan ryömintätilaksi. Tilan toimivuuteen vaikuttaa sen lämpö- ja kosteustekninen toimivuus, jolloin ryömintätilan tuuletukseen on kiinnitettävä erityistä huomiota. Riittävä tuuletusaukkojen määrä, koko sekä sijainnit tulevat olla sellaiset, että koko ryömintätila tuulettuu riittävästi.

Mikäli tilan kosteuspitoisuus pääsee kasvamaan liian suureksi, tiivistyy kosteus tilan pinnoille huurteena tai vetenä. Sulava huurre ja ilmasta tiivistyvä vesi mahdollistavat mikrobikasvuston synnyn kaikille pinnoille. Tästä syystä rossipohjaiset puurakenteiset alapohjat luokitellaan riskirakenteeksi KH 90-00394 kortissa, Kuntotarkastus asuntokaupan yhteydessä, suoritusohje, 2007.

Riskirakenteen kunto on selvitettävä rakennetta avaamalla

KH-kortin mukaisesti rossipohjan kunto tulee selvittää rakennetta avaamalla. Rossipohja on riskirakenne silloin, kun se on huonosti tuulettuva. Pintapuolinen ja aistinvarainen arviointi tai pintojen kosteuskartoitus pintatunnistimella ei ole riittävä menetelmä rakenteen kunnon selvittämiseksi.

Millaisia haittoja riskirakenne voi aiheuttaa?

Mikäli alapohja ei tuuletu kunnolla, voi pinnoille tiivistyvä kosteus aiheuttaa haittaa tilan rakenteille. Kosteus pääsee rakenteisiin esimerkiksi huonosti toteutettujen kapillaari- ja kosteuskatkojen kautta, puutteellisesti toimiva tai kokonaan puuttuva salaojitus, liian hienojakoinen täyttömaa-aines talon perustusten alla ja ryömintätilan pohjalla sekä puutteet maanpinnan kallistuksissa ja sadevesien ohjauksessa.

Ryömintätilan ilmanvaihto vaikuttaa oleellisesti sen lämpö- ja kosteuskäyttäytymiseen. Tuuletusaukkojen sijainnin, koon, ja/tai määrän puutteiden tai aukkojen puuttumisen vuoksi kosteuspitoisuus ryömintätilassa pääsee nousemaan, mikä mahdollistaa rakenteen vaurioitumisen. Orgaaniset aineet ryömintätilassa lisäävät mikrobien kasvuedellytyksiä ja helpottavat niiden leviämistä. Ryömintätilan käyttö tavaroiden varastoimiseen heikentää usein myös tilan tuuletusta ja edesauttaa tällöin vaurioiden syntyä.

Millaisia asioita voin asukkaana tehdä?

Ryömintätilan ilmanvaihto on oleellinen tekijä tilan lämpö- ja kosteuskäyttäytymisessä. Talon asukkaan kannattaa huolehtia siitä, että ryömintätilaa ei käytetä tavaroiden varastoimiseen ja ettei tilasta löydy orgaanisia aineita. Tilan tuuletusaukkojen tukkimista ei kannata tehdä.

Kodin omistajan on hyvä hyödyntää asiantuntijan apua tilan oikeaoppisessa käytössä ja tarpeellisen tuuletuksen toteuttamisessa.

Miten rakennetta lähdetään korjaamaan?

Jotta oikeanlaiset korjausmenetelmät osataan valita, on rakenteen kunto tutkittava ensin ammattilaisen avulla.

Rakennetyypin selvittäminen, kunnon tutkiminen sekä siihen mahdollisesti liittyvän riskin realisoitumisen toteaminen edellyttää rakenteiden avaamista ja tarkastustoimenpiteitä kohteeseen sopivalla laajuudella.Kun rakenteen senhetkinen kunto on todettu, osataan tarvittavat jatkotutkimukset määrittää, ja korjaustöiden suunnittelu osataan tehdä kohteeseen sopivassa laajuudessa. Lähtötietojen tarkalla selvittämisellä säästetään aikaa ja rahaa korjaustöissä, kun korjaustarpeiden laajuus on ensin selvitetty kohteeseen sopivalla menetelmällä.

Mikä on riskirakenne?

Riskirakenne on rakennetyyppi, joka on todettu käytännössä ja rakenteita tutkittaessa vaurioherkäksi rakenteeksi. Riskirakenne on yleensä ollut oman aikakautensa määräysten ja ohjeiden mukainen ja riskialttius on huomattu vasta jälkikäteen. Tämän seurauksena rakenteen käytöstä on luovuttu.

Riskirakenteille on tyypillistä, että vaurion syynä on yleensä kosteuden pääseminen rakenteeseen, joko maaperän kautta ulkopuolelta tai sisäilmasta vesihöyryn muodossa. Esimerkki yleisesti havaittavissa olevasta riskirakenteesta on valesokkeli.

Riskirakenteen kunto, eli onko riski toteutunut, tulisi pyrkiä aina selvittämään. Yleensä tämä on mahdollista vain rakennetta avaamalla.

Löydät listan kaikista riskirakenteista täältä.

Lue lisää:

Miksi tasakatto on riskirakenne?
Mistä tunnistan vale- eli piilosokkelin?

Jaa tämä

Jaa tämä: Facebook Jaa tämä: LinkedIn Jaa tämä: Twitter Jaa tämä: WhatsApp