Kuntotarkastus paljasti vanhan hirsitalon ullakkotilasta laajoja vaurioita

1900-luvun alussa rakennettu omakotitalo laitettiin myyntiin ja sitä varten kodissa tehtiin kuntotarkastus asiantuntijamme Antti Heimlanderin toimesta.

Tarkastuksen alussa omistajan haastattelussa selvisi, että rakennuksen ulkoseinien alaosien hirsirakenteita on uusittu niissä aikaisemmin havaittujen lahovaurioiden vuoksi. Kaikki olettivat hirsiseinien olevan kunnossa, mutta vanhat hirsitalot saattavat yllättää. Tutustutaan tarkemmin 1900-luvun alun tyypillisiin rakenneratkaisuihin ja katsotaan, miltä talon rakenteissa näytti.

Ulkokierroksella ei selvinnyt suuria vaurioita

Vanhan hirsitalon kuntotarkastus aloitettiin kiertämällä rakennuksen ulkopinnat. Seinien alaosissa ei havaittu vaurioita alimpien hirsien alareunoissa, jotka olivat tarkastettavissa ulkoverhouksen alareunan raon kautta. Vain betoniportaan kohdalla havaittiin pienellä osalla lahovauriota seinän alaosassa. Lahovauriot johtuvat betonisen portaan kallistumisesta seinään päin, jolloin vesiä pääsee valumaan seinärakenteisiin. Tämän lisäksi betoniporras oli kiinni hirsirakenteissa, mikä heikentää rakenteen kuivumista sekä mahdollistaa kosteuden siirtymisen betonista seinärakenteisiin.

Ryömintätilaa tarkastaessa havaittiin, että seinien alaosien hirret on uusittu pääosin kahdella sivulla eikä muillakaan osilla havaittu merkittäviä vaurioita tai kosteusjälkiä alimmissa hirsissä. Ainoat havainnot hirsirakenteiden kosteusrasituksesta tehtiin korjaamattoman osan ulkonurkassa. Aivan hirren alapinnassa havaittiin pienellä osalla pehmentymistä sekä tummentumaa. Vaikka ulkoverhous oli jo yli 50 vuotta vanha, ei verhouksessa havaittu jälkiä tai vaurioita kyseisellä kohdalla. Tällä kohdalla syöksytorvi on ilmeisesti vuotanut vesiä ulkoseinään jossain vaiheessa ennen verhouksen uusimista tai asentamista.

Seinärakenteet ja alapohjat ovat hirsitalojen ongelmakohtia

Tyypillisimpiä vanhojen hirsirakenteisten talojen ongelmakohtia ovat vauriot hirsissä – erityisesti seinien alaosissa – sekä vauriot ja puutteet alapohjarakenteissa. Hirsirakenteissa voi lisäksi esiintyä vaurioita ikkunoiden alla ja portaiden kohdilla, sekä seinien yläosissa vesikatteen vuodoista johtuen.

Hirsiseinien alaosien vauriot johtuvat yleisimmin joko ryömintätilasta ja alapohjan rakenteesta seinän alaosaan aiheutuvasta kosteusrasituksesta tai ulkopuolelta seinän alaosaan pääsevistä sadevesistä. Tyypillisimmin ongelma johtuu siitä, että perustus on hirsiseinää leveämpi ja, että seinän sekä perustuksen liitoskohdasta ei ole ohjattu vesiä pois rakenteesta. Paikallisemmat vauriot syntyvät rakenteisiin portaiden kohdille sekä ikkunoiden alapuolelle seinärakenteisiin rakenteissa olevien rakojen kautta pääsevistä vesistä.

Näiden tekijöiden lisäksi on olemassa vielä harvinaisempi vaurioita aiheuttava rakenne, jossa vanhoja luonnonkiviperustuksia on korjattu valamalla ulkopintaan betonikuori. Tämä betonikuori voi ulottua selvästi vanhan perustuksen yläpuolelle ja muodostaa valesokkelityyppisen rakenteen seinän alaosaan. Vaikka rakenne on harvinainen, on se etenkin seinien alaosien vaurioitumisriskin kannalta erittäin hankala.

Myös ryömintätilan kosteudella sekä alapohjan rakenteella on merkittävä vaikutus seinien alaosien vaurioriskiin. Mikäli korjauksia ei ole tehty, on maapohjana ryömintätiloissa yleensä hienojakoinen ja humuspitoinen maa ja ryömintätilan tuulettumisessa on havaittavissa puutteita. Tämän aikakauden rakennukset on tosin pääosin rakennettu hyville rakennuspaikoille, esimerkiksi sorakukkulan laelle, jolloin ryömintätilan pohjan sekä tuulettumisen puutteista ei ole niin suurta haittaa, kuin heikommille paikoille rakennetuissa rakennuksissa.

Suurin riski vaurioista aiheutuu niin sanotuista multapenkkiperustuksista, joissa lämmöneristyksenä toimivaa maa-ainesta on asetettu perustusta sekä hirsiseinää vasten ryömintätilassa. Tämä rakenneratkaisu on seinien alaosien sekä seinän viereisten alapohjan rakenteiden kannalta erittäin riskialtis. Näissä rakenteissa esiintyy lähes aina lahovaurioita hirsiseinän alaosassa, sekä alapohjan rakenteissa. Rakenteen suurista riskeistä johtuen sitä esiintyy enää erittäin harvoissa rakennuksissa, koska rakenteet on tältä osin jouduttu korjaamaan jo aikaisemmin.

Alapohjarakenteissa on lisäksi hyvä huomioida, että alkuperäiset puurakenteiset tuulettuvat alapohjat eli ns. rossipohjat ovat ylittäneet teknisen käyttöikänsä, joka on normaalissa rasituksessa 50 sekä kuivilla rakennuspaikoilla 80 vuotta.

Hirren alareunan vaurio ryömintätilasta.
Kuva 1: Hirren alareunan vaurio ryömintätilasta.
Seinän vaurio betoniportaan kohdalla.
Kuva 2: Seinän vaurio betoniportaan kohdalla.
Ikkunan vesipellin vuodon aiheuttama lahovaurio hirsissä.
Kuva 3. Ikkunan vesipellin vuodon aiheuttama lahovaurio hirsissä.
Sokkelin betonikuori ja ulkopuolinen lisäeristys.
Kuva 4: Sokkelin betonikuori ja ulkopuolinen lisäeristys.
Hirsiseinän vaurio betonikuoren ja lisäeristyksen taustalla.
Kuva 5: Hirsiseinän vaurio betonikuoren ja lisäeristyksen taustalla.
Hirren alareunan vaurio ryömintätilassa.
Kuva 6: Hirsiseinän alaosan lahovaurio.

Talon ullakolta löytyi ikävä yllätys

Tarkastettavan omakotitalon ullakkotila oli avonainen ja hyvin tuulettuva ja rakenteet vaikuttivat ensin katsottuna olevan kaikilta osin hyvässä kunnossa. Vain ulkoseinien ylimpien hirsien lämmöneristyksen yläpuolella näkyvillä osilla havaittiin muutamia pieniä kosteus- tai valumajälkiä, joiden perusteella ei aluksi tehty mitään toimenpiteitä. Sisätilojen kiertämisen aikana ja asian hauduttua hetken aikaa tarkastajan ajatuksissa, päätettiin seinien yläosaa tarkastaa avaamalla jälkien kohdalta ullakon lattian laudoitusta sekä siirtämällä lämmöneristeitä, koska eihän siitä mitään haittaakaan ole. Oletus oli, että näin vähäisten jälkien kohdalla kyseessä on vain varmuuden vuoksi tehtävä tutkimus.

Valitettava yllätys selvisi heti ensimmäisellä avatulla kohdalla, kun seinän yläosan hirsissä yläpohjan lämmöneristekerroksen sisällä havaittiin lahovaurioita niin seinän hirsissä kuin välipohjan palkkien päissä. Yläpohjaa avattiin seinien vieriltä useammilta kohdilta ja kaikissa tutkituissa kohdissa havainnot olivat samanlaisia. Yläpohjan keskiosilla ei havaittu vaurioita tehtyjen avauksien kohdilla. Havaintojen mukaan vauriot seinien yläosissa sekä yläpohjan reunoissa ovat aiheutuneet vesikatteen vuodoista. Vuodoista ei ollut aiheutunut näkyviä jälkiä vesikaton alapinnoille tai rakennuksen sisätilojen pinnoille, koska vuodon jälkeisinä aikoina kaikki seinien ja sisäkattojen pinnat on remontoitu sekä vesikatto ja sen alapuoliset laudoituksen on uusittu.

Ulkkakkotilaa ja rakenteita ennen avaamista.
Kuva 7: Ulkkakkotilaa ja rakenteita ennen avaamista.
Hirren ja palkin lahovauriota yläpohjan avaamisen jälkeen.
Kuva 8. Hirren ja palkin lahovauriota yläpohjan avaamisen jälkeen

Hirsitalon korjaaminen edellyttää usein laajoja purkutoimia

Ulkoseinien hirsirakenteiden vaurioiden laajuuden ja korjattavien osien selvittämiseksi joudutaan tekemään laajoja purkutöitä ja yleensä vasta ulkoverhouksen ja seinien sisäpuolisten lämmöneristysten purkamisen jälkeen voidaan selvittää tarkasti kaikki hirsirungon vauriot. Tämän lisäksi hirsiseinien alaosien kunnon selvittäminen voi vaatia alapohjarakenteiden avaamista sekä yläosissa yläpohjarakenteiden tutkiminen yläpohjan lämmöneristeiden poistamista seinän vierustoilta tai yläpohjarakenteiden avaamista.

Vanhojen hirsirakennuksien tarkastamisen ja tutkimisen tekee erittäin haastavaksi se, että vaurio on voinut aiheutua jo vuosikymmeniä aikaisemmin, jolloin rakenteet ovat kuivuneet sekä kaikki pinnat ja pintarakenteet, joissa olisi ollut havaittavissa merkkejä kosteudesta tai vaurioista, on uusittu tai asennettu vaurion syntymisen jälkeen. Lisäksi aikaisempina vuosikymmeninä hyvänä pidetyt korjaustavat ovat merkittävästi erilaisia nykyisin hyvänä pidettävään korjaustapaan verrattuna. Aikaisemmin esimerkiksi lahonneitakin rakenteita on jätetty korjattuun rakenteeseen tuettuna uudella rakenteella.

Tarkastuksessa havaittujen ulkoseinien yläosien hirsirakenteiden ja yläpohjan vaurioiden laajuuden selvittämiseksi sekä rakenteiden korjaamiseksi joudutaan kohteessa avaamaan yläpohjarakenteet kaikilta osiltaan ulkoseinien viereltä. Lisäksi alapuolisissa huonetiloissa ulkoseinien sisäpintojen lämmöneristyksiä ja levytyksiä joudutaan purkamaan vaurion laajuuden selvittämiseksi sekä korjauksien tekemiseksi.

Hirsirakenteissa korjaustavat ovat yleensä selkeitä, eli korjauksessa vaihdetaan vaurioituneet hirsirakenteet uusiin. Toki korjauksissa täytyy aina huomioida myös rakenteen toimivuus jatkossa ja korjata mahdolliset rakenteeseen kosteusrasitusta aiheuttavat tekijät.

Ulkoseinien vauriotuminen on yleistä vanhoille hirsitaloille

Raksystemsin viime vuosina tekemien n. 14 000 asuntokaupan kuntotarkastuksen perusteella 1930-luvulla tai aikaisemmin rakennetuista rakennuksista noin 800:ssa on ollut hirsirakenteisia ulkoseiniä ja niistä n. 30 %:ssa on todettu rakenteen korjaustarve. Lisäksi yli puoleen on suositeltu rakenteeseen laajempia tutkimuksia kunnon selvittämiseksi. Tämän lisäksi alapohjarakenteissa on todettu korjaus- tai uusimistarve noin puolessa näistä taloista.

Rakennevaurioiden määrässä tulee huomioida, että kuntotarkastus suoritetaan pääosin rakenteita rikkomattomin menetelmin ja riskialttiita rakenteita avataan ainoastaan yksittäisiltä kohdilta.

Rakenteiden vaurioiden määrässä tulee huomioida, että kuntotarkastus suoritetaan pääosin rakenteita rikkomattomin menetelmin ja riskialttiita rakenteita avataan ainoastaan yksittäisiltä kohdilta.

Lue alkuperäinen tekstimme TM Rakennusmaailma-sivustolla.

Jaa tämä

Jaa tämä: Facebook Jaa tämä: LinkedIn Jaa tämä: Twitter Jaa tämä: WhatsApp