Näin ennaltaehkäiset pientalojen julkisivujen vaurioita

Uudenkin talon ulkoverhous voi rappeutua nopeasti. Mistä julkisivujen vauriot yleensä johtuvat, ja miten niitä voi ennaltaehkäistä?

Yleisimmät pientalojen julkisivuissa käytetyt materiaalit ovat puu, tiili ja rappaus. Julkisivujen kestävyyden ja kosteusteknisen toiminnan kannalta tärkeintä on, että julkisivuverhous on mahdollisimman hyvin suojassa säärasituksilta. Erityistä huomiota tulee kiinnittää julkisivuun liittyvien rakenteiden liitosten tiiveyteen, mm. ikkunoiden ja ulko-ovien liittymiin. Ikkunoiden ja ovien liittymät tulee olla tiiviitä ja pellitysten tulee kaataa oikeaan suuntaan.

Räystäättömyys lisää merkittävästi ulkoseiniin ja julkisivuverhouksiin kohdistuvaa kosteusrasitusta. Julkisivuvauriot johtuvat usein myös köynnöskasveista, jotka pitävät julkisivun pinnan kosteana. Tämän päivän tietämyksen mukaan kasvillisuus tulisi seinustoilta poistaa. Lisäksi puutteellinen sokkelikorkeus voi olla syypää verhouksen vaurioihin, kun rankkasateen roiskevedet vahingoittavat julkisivun alaosia. Yhtenä syynä ulkoseinien rappeutumiseen voi olla myös suoraan julkisivuverhoukseen kiinni asennetut terassit tai patiot.

Puujulkisivujen ongelmat

Puujulkisivuissa tärkeintä on, että huoltomaalaukset tehdään hyvissä ajoin ennakoidusti eikä vasta sitten, kun maali on alkanut kuoriutua pois ja puun pinta on pehmentynyt. Toinen tärkeä asia on valita oikea maalityyppi, varsinkin, kun maalataan vanhaa taloa aiempien maalikerrosten päälle. Maalivalmistajilta löytyy tutkimuspalveluita, joissa olemassa olevan maalipinnan koostumuksen saa selvitettyä.

Erityisesti puujulkisivuissa korostuu ulkoseinärakenteen tuuletuksen toimivuus. Mikäli sisäilman vesihöyryä pääsee rakenteeseen, pitäisi sen päästä sieltä poistumaankin. Tuuletusraon merkitys tämän päivän rakentamisessa on jo itsestäänselvyys.

Tyypillinen tuulettumaton seinärakenne on 1950-luvun rintamiestaloissa. Rakenteessa ei ole tiivistä höyrynsulkua sisäpuolella, mikä tarkoittaa sitä, että sisäilman vesihöyryä pääsee rakenteeseen. Koska seinässä on purueriste, se sietää hyvin kosteutta. Purulla on hyvä kyky sitoa ja luovuttaa kosteutta. Edellytyksenä tällaisen rakenteen toiminnalle on se, että vesihöyry pääsee poistumaan rakenteesta.

Ongelmia purueristeisten talojen ulkoseinien ja julkisivujen kanssa on tullut, kun 1970-luvulla julkisivuja alettiin maalata tiiviillä lateksimaalilla. Käytännössä lateksilla maalaaminen tarkoitti sitä, että purutalo laitettiin muovipussiin. Vesihöyry ei päässyt enää poistumaan rakenteesta vaan tiivistyi rakenteisiin. Vanhojen kohteiden lautaverhouksia uusittaessa voi tästä syystä löytyä vaurioita niin lämmöneristeistä, vinovuorilaudoista ja pahimmillaan jopa runkoranteista asti.

Tiilijulkisivujen saumat rapautuvat ajan saatossa

Tiilijulkisivuja ei tarvitse huoltaa niin paljon kuin puujulkisivuja. Tyypillisin korjaustarvetta aiheuttava vaurio on saumojen rapautuminen iän myötä. Mikäli kohde on tuulisella paikalla ja viistosateelle alttiina, rapautuvat saumat luonnollisesti nopeammin, kuin leveän räystään suojassa olevat tiilipinnat.

Tiilimuurauksessa voi myös näkyä saumojen halkeamia, jotka ovat erittäin tyypillisiä kalkkihiekkatiilellä muuratuissa julkisivuissa. Yleensä halkeamia alkaa esiintyä ikkuna- ja oviaukkojen kulmiin, ja usein ne johtuvat sisäpuolella olevan puurungon normaalista elämisestä. Mikäli halkeamat jatkuvat sokkeliin saakka, voi syynä olla rakennuksen painuminen tai lähellä tehdyt räjäytys- tai kaivuutyöt. Tuolloin asiaa kannattaa selvittää tarkemmin asiantuntijan avustuksella. Pienempien halkeamien osalta riittää niiden tiivistäminen siten, että vettä ei pääse ulkopuolelta tiiliverhouksen taakse.

Itä- ja pohjoissivuilla voi tiilimuurauksen pinnalla esiintyä myös sammalkasvustoa, jonka syynä on yleensä liian suojaisa julkisivu ja puiden läheisyys. Tällöin aurinko ja tuuli eivät pääse riittävän nopeasti kuivattamaan tiiliverhouksen pintaa. Sammalkasvustolle riittää yleensä mekaaninen poisto harjaamalla.

Tiiliverhouksissa voi olla myös pakkasrapautumisen aiheuttamaa tiilipintojen ja saumojen rapautumista. Yleensä pakkasrapautumista tapahtuu ns. kylmissä muureissa ja sateelta suojaamattomissa tiilijulkisivuissa.

Rapattujen julkisivujen ongelmana on halkeilu

Kiviainesrunkoisten talojen julkisivuverhouksena käytetään hyvin usein erilaisia rappauksia. Nykyiset rappaukset ovat pitkäikäisiä eikä niitä tarvitse huoltaa. Iäkkäämmälle, yli 30-vuotiaalle, rappaukselle on syytä tehdä ns. kopokartoitus, jossa rappauspintaa koputtelemalla saadaan selville, onko rappaus kiinni alustassaan.

Toinen tyypillinen rappauspinnan vaurio on halkeilu, jota yleensä alkaa esiintymään ikkuna- ja oviaukkojen kulmissa. Halkeamat kannattaa tiivistää heti niiden ilmaannuttua, jotta vettä ei pääse rappauksen taakse ja rakenteisiin. Mikäli rappaus on irti alustastaan, on se myös mahdollista korjata paikallisesti. Yleensä korjaus joudutaan kuitenkin tekemään ulkonäkösyistä isommalle alueelle, jotta korjauskohta saadaan rajattua niin, ettei se erotu muusta julkisivupinnasta.

10 vinkkiä julkisivuvaurioiden ennaltaehkäisyyn:

  1. Huoltomaalaa puujulkisivu oikea-aikaisesti.
  2. Huoltomaalaa puujulkisivu taloon sopivalla maalilla.
  3. Varmista julkisivuverhouksen taustan tuulettuminen.
  4. Varmista julkisivuverhouksen läpivientien ja liittymien tiiveys.
  5. Pidä huoli, että julkisivulle tai ulkoseinärakenteeseen ei pääsee vettä räystäskourun tai syöksytorven vuodosta.
  6. Varmista oikea sokkelikorkeus, jotta julkisivun alaosa ei kastu roiskevesistä.
  7. Poista julkisivun runsas köynnöskasvillisuus.
  8. Varmista, että julkisivun vaakarakenteet eivät kerää vettä tai lunta.
  9. Varmista räystäiden olemassaolo ja pituus.
  10. Älä asenna patiota tai terassia julkisivuverhousta vasten.

Lue alkuperäinen tekstimme Suomela.fi-sivustolla.

Jaa tämä

Jaa tämä: Facebook Jaa tämä: LinkedIn Jaa tämä: Twitter Jaa tämä: WhatsApp