Haitta-aineet

Yleisimmät rakennuksista löytyvät haitta-aineet ovat asbesti ja kreosootti, kun taas radon aiheutuu maaperästä. Kaikki kolme ovat tyypillisiä haitta-aineita ja samalla syöpävaarallisia ihmisille. Tästä syystä näiden olemassaolo tulee tutkia ja ottaa huomioon niin rakennuksessa elämisen aikana kuin ennen purkutöitä.

Asbesti on hyvin yleistä 1970-luvun kylpyhuoneissa

Asbestista puhuttaessa tarkoitetaan kuitumaista silikaattimineraalia, jota on käytetty etenkin ennen vuotta 1994 rakennetuissa kohteissa rakennusmateriaalina. Asbesti on mm. erittäin palonkestävää ja se toimii hyvänä lämmön- ja sähköneristeenä sekä parantaa tilojen akustisia ominaisuuksia.

Mikäli vanhoihin kohteisiin suunnitellaan korjaus- tai purkutoimenpiteitä, tulee lain mukaisesti ensin suorittaa asbestikartoitus siihen valtuutetulla asiantuntijalla.

Asbestipitoisia materiaaleja voivat olla esim. kuitusementtilevyt, joita käytettiin esimerkiksi eristys- tai julkisivumateriaaleina. Kuitusementtilevystä on voitu tehdä myös ilmanvaihtokanavia. Asbestia esiintyy etenkin 1970-luvulla kiinnitettyjen laattojen kiinnitys- sekä saumausaineissa.

Mikäli asbestikartoituksessa havaitaan materiaalinäytteillä kohteessa olevan asbestipitoisia materiaaleja, tulee tilan purkutyöt toteuttaa asbestin purkutyönä asiaan erikoistuneen ja siihen luvan saaneen urakoitsijan toimesta.

Kreosoottipitoinen materiaali tulee hävittää vaarallisena jätteenä

Kreosoottia eli kivihiilipikeä esiintyy etenkin ennen vuotta 1970 rakennetuissa kohteissa. Yleisimmin kreosoottipitoisia materiaaleja tulee vastaan vanhan rakennuksen purku- ja kunnostustyön aikana. Mikäli on epäilys kreosootin esiintymiselle kohteessa, tulee sinne tehdä haitta-ainekartoitus siihen valtuutetulla asiantuntijalla.

Kreosoottipitoinen materiaali on tunnistettavissa helpoiten sen naftaliinin hajusta, joka kansankielessä tunnetaan paremmin ratapölkkymäisenä hajuna. Kreosoottipitoisuudet tutkitaan laboratoriossa materiaalinäytteistä. Asumisterveysasetuksessa on määritetty kreosootille 10 µg/m³ raja-arvo, joka todellisuudessa on niinkin korkea, että sen tunnusomainen haju on tunnistettavissa jo ennen raja-arvon ylittymistä.

Kreosoottia on käytetty sen hyvän kosteus- ja vedeneristyskyvyn vuoksi esimerkiksi bitumisivelyssä, tervapahvissa ja bitumihuovassa rakennuksen eristysmateriaalina. Jopa oikeita ratapölkkyjä ja muita kyllästettyjä materiaaleja on voitu käyttää rakennuksen rakenteina.

Mikäli kohteesta löytyy kivihiilipikeä, tulee purkutyö tehdä haitta-ainepurkuna, ottaa materiaalinäytteet ja selvittää kreosootin määrä ja pitoisuudet. Yleisimmin arvot ylittävät vaarallisen jätteen raja-arvon, jolloin materiaali tulee hävittää vaarallisena jätteenä ja purkutyö tulee teetättää asiaan erikoistuneella ja siihen luvan saaneella urakoitsijalla.

Radon nousee maaperästä

Radon ei esiinny rakenteissa vaan se nousee rakennuksen alla olevasta alustäytöstä tai maaperästä. Tyypillisimmät radonpitoiset alueet Suomessa ovat soraharjualueet, Salpausselät sekä Tampereen seutu. Radon on radioaktiivista kaasua, joka on peräisin maaperässä esiintyvästä uraanista.

Radonpitoisuus tutkitaan radonmittauspurkeilla, jotka sijoitetaan talviaikana huoneiston sisätilaan kahdeksi kuukaudeksi. Viralliset radonmittauspurkit voi tilata Säteilyturvakeskuksesta (STUK).

Mikäli tutkimustulosten perusteella radonpitoisuuden raja-arvo ylittyy, tulee radonin minimoimiseksi kohteessa joko

• tiivistää rakenteet,
• asentaa radonimuri tai
• asentaa radonkaivo.

Asbesti- ja haitta-ainekartoituksella tavoitteena terveellinen elinympäristö

Asbesti- ja haitta-ainekartoituksella selvitetään, missä kiinteistön rakennusosissa ja teknisissä järjestelmissä voi olla terveydelle vaarallisia ja haitallisia aineita sekä rakennusmateriaaleja. Tämän tiedon perusteella voidaan suunnitella rakennuksen ja järjestelmien muutos- ja korjaustoimet terveyden kannalta parhaimmalla mahdollisella tavalla ja rakennusta on turvallista käyttää.