Tuulettuvalla alapohjalla tarkoitetaan lattiarakennetta, jonka alapuolella maanpinnan ja puurakenteisen alapohjan välissä on ulkoilmalla tuulettuva ilmatila. Rakenne voi olla puurakenteinen eli kansankielellä rossipohja tai teräsbetonirakenteinen, kuten esimerkiksi ontelolaatta.

Rakenteen voi tunnistaa kopistelemalla lattiaa. Rossipohja on puurakenteinen, jolloin lattiasta lähtevä ääni voi antaa viitteitä sen muodosta. Myös tuuletusaukot talon sokkelissa kielivät siitä, että kyseessä saattaa olla rossipohjainen talo.

Milloin rossipohja on ollut käytössä? 

Tuulettuvaa rossipohjaista puurakenteista alapohjarakennetta on käytetty 1800-luvulta alkaen ja rakenne on edelleen käytössä. Oikeanlaisella käytöllä ja kunnossapidolla rakenne on turvallinen talon asukkaille.

Miksi huonosti tuulettuva rossipohja luetellaan riskirakenteeksi?

Rossipohjan ja maanpinnan välistä ilmatilaa kutsutaan ryömintätilaksi. Tilan toimivuuteen vaikuttaa sen lämpö- ja kosteustekninen toimivuus, minkä vuoksi ryömintätilan tuuletukseen on kiinnitettävä erityistä huomiota. Riittävä tuuletusaukkojen määrä, koko sekä niiden sijainti tulee olla sellaiset, että koko ryömintätila tuulettuu riittävästi.

Mikäli tilan kosteuspitoisuus pääsee kasvamaan liian suureksi, tiivistyy kosteus tilan pinnoille huurteena tai vetenä. Sulava huurre ja ilmasta tiivistyvä vesi mahdollistavat mikrobikasvuston synnyn kaikille pinnoille.

Tästä syystä puutteellisesti tuulettuvat rossipohjaiset puurakenteiset alapohjat luokitellaan riskirakenteeksi kiinteistönhuoltokortissa (KH 90-00394 -kortti, Kuntotarkastus asuntokaupan yhteydessä, suoritusohje, 2007).

Riskirakenteen kunto on selvitettävä rakennetta avaamalla

KH-kortin mukaisesti riskirakenteen kunto tulee selvittää rakennetta avaamalla. Rossipohja on riskirakenne silloin, kun se on huonosti tuulettuva.

Pintapuolinen ja aistinvarainen arviointi tai pintojen kosteuskartoitus pintatunnistimella ei ole riittävä menetelmä rakenteen kunnon selvittämiseksi.

Millaisia haittoja huonosti tuulettuva rossipohja voi aiheuttaa?

Mikäli alapohja ei tuuletu kunnolla, pinnoille tiivistyvä kosteus voi aiheuttaa haittaa tilan rakenteille. Kosteus pääsee rakenteisiin esimerkiksi huonosti toteutettujen kapillaari- ja kosteuskatkojen kautta.

Muita syitä ovat puutteellisesti toimiva tai kokonaan puuttuva salaojitus, liian hienojakoinen täyttömaa-aines talon perustusten alla ja ryömintätilan pohjalla sekä puutteet maanpinnan kallistuksissa ja sadevesien ohjauksessa.

Ryömintätilan käyttö tavaroiden varastoimiseen heikentää usein tilan tuuletusta ja edesauttaa vaurioiden syntyä.

Ryömintätilan ilmanvaihto vaikuttaa oleellisesti sen lämpö- ja kosteuskäyttäytymiseen. Tuuletusaukkojen sijainnin, koon, ja/tai määrän puutteiden tai aukkojen puuttumisen vuoksi kosteuspitoisuus ryömintätilassa pääsee nousemaan, mikä mahdollistaa rakenteen vaurioitumisen.

Ryömintätilassa olevat orgaaniset aineet, esimerkiksi puutavara tai pahvi, voivat vaurioitua, mikä lisää mikrobien kasvuedellytyksiä tilassa. Se puolestaan voi lisätä sisätiloihin tulevien hajujen ja epäpuhtauksien määrää. Ryömintätilan käyttö tavaroiden varastoimiseen heikentää usein myös tilan tuuletusta ja edesauttaa tällöin vaurioiden syntyä.

Raksystemsin vuosina 2016-2020 tekemistä noin 15 000 kuntotarkastuksesta kootuista tiedoista käy ilmi, että tarkastetuista rakennuksista noin 20 prosentissa on ollut ryömintätilallinen alapohja. Niistä kolmasosa on ollut puurakenteisia.

Tarkastetuissa puurakenteisissa alapohjissa on todettu vaurioita lähes joka neljännessä. Lisätutkimuksen tarve on ollut noin 15 prosentissa kohteista.

Millaisia asioita voi asukkaana tehdä?

Ryömintätilan ilmanvaihto on oleellinen tekijä tilan lämpö- ja kosteuskäyttäytymisessä. Talon asukkaan kannattaa huolehtia siitä, että ryömintätilaa ei käytetä tavaroiden varastoimiseen ja ettei tilasta löydy orgaanisia aineita. Tilan tuuletusaukkojen tukkimista ei kannata tehdä.

Kodin omistajan on hyvä hyödyntää asiantuntijan apua tilan oikeaoppisessa käytössä ja tarpeellisen tuuletuksen toteuttamisessa.

Miten rakennetta lähdetään korjaamaan?

Jotta oikeanlaiset korjausmenetelmät osataan valita, rakenteen kunto on tutkittava ensin ammattilaisen avulla.

Rakennetyypin selvittäminen, kunnon tutkiminen sekä siihen mahdollisesti liittyvän riskin realisoitumisen toteaminen edellyttää rakenteiden avaamista ja tarkastustoimenpiteitä kohteeseen sopivalla laajuudella.

Kun rakenteen senhetkinen kunto on todettu, tarvittavat jatkotutkimukset osataan määrittää ja korjaustöiden suunnittelu tehdä kohteeseen sopivassa laajuudessa. Lähtötietojen tarkalla selvittämisellä säästetään aikaa ja rahaa korjaustöissä, kun korjaustarpeiden laajuus on ensin selvitetty kohteeseen sopivalla menetelmällä.