Riskirakenne

Riskirakenne on rakennetyyppi, joka on todettu käytännössä ja rakenteita tutkittaessa vaurioherkäksi rakenteeksi. Rakenne on yleensä ollut oman aikakautensa määräysten ja ohjeiden mukainen ja riskialttius on huomattu vasta jälkikäteen. Tämän seurauksena rakenteen käytöstä on luovuttu.

Esimerkki yleisesti havaittavissa olevasta riskirakenteesta on valesokkeli.

Riskirakenteille on tyypillistä, että vaurion syynä on yleensä kosteuden pääseminen rakenteeseen, joko maaperän kautta ulkopuolelta tai sisäilmasta vesihöyryn muodossa.

Riskirakenteen kunto, eli onko riski toteutunut, tulisi pyrkiä aina selvittämään. Yleensä tämä on mahdollista vain rakennetta avaamalla.

Riskirakenteita ovat:

• betonilaatan yläpuolinen lattiarakenne,
• ennen vuotta 1950 rakennettu hirsiseinä,
• huonosti tuulettuva rossipohjainen puurakenteinen alapohja,
• kaksoisbetonilaatta-rakenne,
• kattoikkuna,
• kohteessa havaittu mikrobiperäinen tai muu poikkeava haju,
• lattiapinnan alapuolelta lähtevä väliseinä,
• maanvastainen sisäpuolelta lämmöneristetty seinä,
• tasakatto,
• tuulettumaton puurunkoinen ulkoseinä,
• tuulettumaton vino yläpohjarakenne,
• ulkoseinän alajuoksupuun korkeus maanpinnasta riittämätön sekä
• vale- eli piilosokkeli.

Voit tutustua tarkemmin jokaiseen riskirakenteeseen klikkaamalla listassa olevaa riskirakenteen nimeä.