Miten huomioin pientalon ilmanvaihdon?
Ilmanvaihdon tehtävä on pitää yllä hyvää ja raikasta sisäilmaa. Vastuullinen pientaloasuja tunnistaa oman kotinsa ilmanvaihtojärjestelmän ja varmistaa sen toiminnan säännöllisesti.
Pientaloissa on käytössä periaatteessa kolme erilaista ilmanvaihtojärjestelmää riippuen talon rakennusajankohdasta. Mitä hyviä ja huonoja puolia järjestelmillä on, ja miten niitä tulisi huoltaa?
Näin saat painovoimaisen ilmanvaihdon toimimaan oikein
Ensimmäisenä ilmanvaihtojärjestelmänä on myös pientaloissa ollut painovoimainen ilmanvaihto. Painovoimaisen ilmanvaihtojärjestelmän toiminta perustuu sisä- ja ulkolämpötilan lämpötilaeroon sekä hormin korkeuteen. Yhtenä ilmanvaihdon toiminnan moottorina ovat olleet tulisijat, joita käytettiin talojen lämmitykseen varsinkin talvisin lähes päivittäin. Poistoilmanvaihto tapahtuu painovoimaisessa järjestelmässä siis hormien kautta.
Talon hormiryhmässä on sekä ilmahormeja että savuhormeja. Suuret hormiryhmät ovat tyypillisiä aina 1960-luvulle saakka. Tämän jälkeen uunilämmityksistä alettiin luopua ja poistoilmanvaihto järjestettiin erillisillä poistokanavilla. Materiaaleina käytettiin tuolloin tyypillisesti kuitusementtikanavia, joiden sisältämä asbesti on huomioitava kyseisen aikakauden rakennuksia remontoitaessa.
Painovoimaisessa järjestelmässä korvausilma on ajateltu otettavaksi avattavien ikkunoiden tai tuuletusluukkujen kautta. Erillisillä kanavilla korvausilmaa otettiin vain tulisijoille, pannuhuoneeseen öljylämmityskattilan paloilmaksi ja saunaan. Huolloksi järjestelmälle riittää hormien nuohous noin 10 vuoden välein.
Koska painovoimaisen ilmanvaihtojärjestelmän toiminta perustuu lämpötilaeroihin, on sen suorituskyky melko olematonta kesäaikaan. Ongelma korostuu varsinkin matalissa yksitasoisissa taloissa, joissa hormikorkeus on vähäinen.
Toisena tyypillisenä puutteena on korvausilman riittämättömyys. Harva tänä päivänä enää tuulettaa sisäilmaa ns. ristivedolla pitämällä ikkunoita tai tuuletusluukkuja auki. Jos korvausilmaa ei ole riittävästi, se alkaa tulla harvojen rakenteiden kautta ja tuo samalla mukanaan sisäilmaan rakenteissa olevia epäpuhtauksia. Tällaisia voivat olla esimerkiksi rakenteissa olevien kosteusvaurioiden aiheuttamat mikrobit, hajut tai mineraalivillaeristeiden kuidut.
Koneellisen ilmanvaihdon ongelmat
Seuraavassa vaiheessa poistoilmanvaihtoa alettiin tehostaa asentamalla poistokanavien päähän huippuimureita. Järjestelmän nimi on koneellinen poistoilmanvaihto.
Alkuun ei huomioitu, että pelkän poiston koneellistaminen ei ole vielä riittävä tehostamistoimi, vaan myös kunnollisesta korvausilmansaannista tuli huolehtia. Ensimmäinen ns. tee se itse -luokan konsti oli jättää pätkä ikkunan tiivistettä asentamatta. Sen jälkeen asian ratkaisemiseksi alettiin asentaa ulkoseinille erillisiä korvausilmaventtiileitä. Asia huomioitiin myös ikkunatuotannossa, ja markkinoille tuli ikkunoita, joiden yläkarmiin oli valmiiksi asennettu ns. rakoventtiilit.
Koneellista poistoilmavaihtoa käytettiin tyypillisesti aina 2000-luvun alkupuolelle, minkä jälkeen energiansäästösyistä alettiin myös pientaloissa vaatia koneellista tulo- ja poistoilmanvaihtoa lämmöntalteenotolla.
Koneellisen poistoilmavaihdon ehkä suurimpana ongelmana on korvausilman puutteellisuus erityisesti talvella, jolloin korvausilmaventtiilit helposti suljetaan vetoisuuden vuoksi. Tämä aiheuttaa sen, että rakennuksen painesuhteet muuttuvat erittäin alipaineiseksi. Kuntotutkimusten yhteydessä on tullut tapauksia vastaan, joissa sisä- ja ulkoilman välinen paine-ero on ollut yli 40 Pa alipaineinen. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että järjestelmä suorastaan repii kaikki rakenteiden epäpuhtaudet sisään.
Toinen merkittävä ongelma, mikä tulee usein vastaan, on poistokanavien lämmöneristysten puute. Eristämättömiin poistokanaviin tiivistyy sisäilman kosteus, joka voi pahimmillaan aiheuttaa kosteusvaurioita kanavaa ympäröiviin rakenteisiin. Myös järjestelmän energiatehokkuus on vähintäänkin kyseenalainen, koska korvausilma tulee sisään raakana suoraan ulkoilmasta. Tämän jälkeen ilma lämmitetään sisällä talon lämmitysjärjestelmällä ja poistetaan huippuimurilla takaisin ulkoilmaan.
Lämmöntalteenotto säästää energiaa
2000-luvun alkupuolella alettiin vaatia lämmöntalteenottoa ilmanvaihtojärjestelmän poistoilmanvaihdosta. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että sekä tuloilma että poistoilma kulkee ilmanvaihtokoneen kautta ja poistoilman lämpö hyödynnetään tulevan ilman lämmitykseen eikä kaikkea lasketa ulos harakoille.
Järjestelmän etuna on ilmanvaihdon säädettävyys ja nimenomaan painesuhteiden hallittavuus. Oikein säädetyssä ilmanvaihdossa painesuhde on 0–2 Pa, mikä tarkoittaa sitä, että ilmanvaihto ei revi rakenteista haittoja sisäilmaan eikä se siirrä sisäilman kosteutta rakenteisiin.
Toisena merkittävänä etuna on energiatehokkuus. Asuntokaupan kuntotarkastuksessa tuli aikoinaan vastaan tapaus, jossa talon jo iäkäs omistajapariskunta ei ollut käyttänyt koneellista tulo- ja poistoilmavaihtoa vuosikausiin energiansäästösyistä, vaan kohdetta tuuletettiin ristivedolla avattavien ikkunoiden kautta. Tämän seurauksena kanavistoihin oli jo päässyt tiivistymään kosteutta.
Järjestelmä vaatii toimiakseen myös säännöllistä huoltoa, joista tärkein on suodattimen vaihto ja järjestelmän puhtaus. Sopiva suodattimien vaihtoväli on noin puoli vuotta. Vastaan on tullut noin viisi vuotta vanha pientalo, jossa suodattimia ei ollut vaihdettu vielä kertaakaan. Käytännössä suodattimet olivat muurautuneet epäpuhtauksista umpeen, ja merkkisavulla kokeiltuna poistoventtiileissä ei tapahtunut virtausta enää ollenkaan. Tämän seurauksena sisäilma oli erittäin tunkkainen.
Miten ilmanvaihto tulee huomioida kodin remonteissa?
Tarkastuksessa tuli vastaan tapaus, jossa 1970-luvun yksitasoiseen omakotitaloon oli remontin yhteydessä asennettu sisäpuolelle lisälämmöneristykseksi uretaanilevyt. Remontin jälkeen omistaja huomasi, että pyykkien kuivuminen sisällä kestää pari vuorokautta ja ikkunoiden sisäpintaan tiivistyy erityisen paljon kosteutta sekä pyykinpesun että märkätilojen käytön jälkeen. Syynä tähän oli ulkoseinärakenteiden parantunut tiiveys, mikä heikensi oleellisesti painovoimaisen järjestelmän toimintaa. Ratkaisu ongelmaan löytyi siitä, että kohteeseen asennettiin koneellinen tulo- ja poistoilmanvaihto lämmöntalteenotolla. Talossa oli reilu ullakkotila, jota kautta kanavat asianmukaisine lämmöneristyksineen saatiin asennettua.
Kun vanhaan kohteeseen aletaan suunnitella isompaa remonttia tai laajennusta, tulee myös ilmanvaihto ottaa huomioon. Suunnitteluun kannattaa jo heti alussa ottaa mukaan myös ilmanvaihdon ammattilainen.
Toimivan ilmanvaihdon muistilista
- Huolehdi riittävästä korvausilman saannista.
- Remonttien ja laajennusten yhteydessä huomioi myös ilmanvaihto.
- Vaihda tai puhdista ilmanvaihtokoneen suodattimet vähintään puolen vuoden välein.
- Nuohouta kanavat ammattilaisella vähintään 10 vuoden välein.
Esimerkkejä pientalon ilmanvaihdon puutteista:
Huippuimuri vesikatolla, linnunpesä WC:n raitisilmaventtiilissä ja omatoimisia kanava-asennuksia.
