Vanhojen hirsirakennusten lisäeristykset toteutettava taiten

Yli 100 vuotta vanhassa hirsirakennuksessa aloiteltiin tulevien remonttien suunnittelua. Ennen työhön ryhtymistä selvitettiin rakennukseen eri vuosikymmeninä tehtyjen muutosten ja remontointien toteutustapoja sekä rakenteiden kuntoa rakenteiden pinnoilta tehdyillä kartoituksilla ja rakenteita avaamalla. Rakennusta tutkittiin kuntotarkastaja sekä johtava asiantuntija Antti Heimlanderin toimesta.

Vanhan hirsitalon tutkiminen aloitettiin yläpohjatilojen sekä sivu-ullakoiden tarkastamisella. Työ jatkui ulkoseinien, välipohjan sekä yläpohjan rakenteiden avaamisella. Koska tiedettiin, että ainakin pintojen remontointeja rakennuksessa tullaan tekemään laajasti, voitiin rakenneavauksia tehdä runsaasti.

Yläpohjan ja sivu-ullakoiden lisäeristykset oli toteutettu siten, että rakenteiden vaurioitumisriski kasvaa

Rakennuksen yläpohjaan oli tehty muutostöitä ja lisäeristyksiä useina eri aikoina. Kaikki nämä remontoinnit oli toteutettu eri tavalla, joten rakenteita on tutkittava kaikilla osilla, jotta kaikkien eri aikoina toteutettujen rakenteiden kunto sekä toimivuus saadaan selvitettyä.

Vanhimmissa remontoinneissa vanhan yläpohjan yläpinnalle oli asennettu vanhan purueristyksen päälle lisälämmöneristeeksi mineraalivilla. Näillä osilla ei todettu rakenteessa vaurioita tai merkittäviä riskejä yläpohjan ”vaakaosalla”. Purueristeen päälle asennetut lämmöneristeet oli reunaosilla asennettu niin, että yläpohjan vino-osan jo aikaisemminkin niukka tuuletusrako on peitetty, mikä heikentää vino-osan tuulettumista sekä lisää kosteusvaurioiden riskiä vino-osien rakenteissa.

Myöhemmässä vaiheessa remontoidulla yläpohjan osalla oli poistettu purueristeet sekä asennettu lämmöneristeeksi mineraalivillaa ja rakenteen alapintaan tuulensuojalevy. Yläpohjarakenteissa lämmöneristekerroksen sisällä puurakenteissa havaittiin kosteuteen viittaavia jälkiä osassa tutkituista kohdista. Kosteusjäljet olivat havaintojen perusteella aiheutuneet sisäilmankosteuden tiivistymisestä rakenteeseen. Tämä on aiheutunut höyrynsulun puuttumisesta rakenteen sisäpinnasta. Lisäksi rakenteen sisäpintaan asennettujen tuulensuojalevyjen yläpohjan palkkien viereisissä reunoissa havaittiin rakoja, jotka mahdollistavat ilmavirtaukset rakenteen läpi.

Yläpohjatilassa tehtyjen lisäeristyksien lisäksi ns. sivu-ullakoilla oli asennettu yläkerroksen huonetilojen vastaisien ulkoseinien ulkopintaan lisäeristeeksi solupolystyreeni (Styrox-tyyppinen) lämmöneriste. Tämän tyyppisten lämmöneristeiden asentaminen rakenteen ulkopintaan lisää rakenteen vaurioitumisriskiä, koska tiivis (heikosti vesihöyryä) läpäisevä kerros ulkopinnalla aiheuttaa riskin sisäilman kosteuden tiivistymisestä rakenteeseen. Sivu-ullakon seiniä ja vino-osien rakenteita ei tutkittu tarkemmin rakenteiden avauksilla, koska yläkerroksen tulevassa remontoinnissa kyseiset rakenteet tullaan purkamaan. Mineraalivillalla lämmöneristettyjen rakenteiden toimivuus edellyttää aina toimivaa höyrynsulkua rakenteen sisäpinnalle, jotta vältytään sisäilman kosteuden siirtymiseltä rakenteeseen. Erityisesti vanhemmissa rakennuksissa ulkoseinien yläosissa ja yläpohjarakenteissa höyryn- tai ilmansulkujen toimivuus on tärkeää, koska rakennuksissa, joissa ilmanvaihto on toteutettu painovoimaisesti, rakenteiden yläosat ovat useissa tilanteissa ylipaineisia ja tällöin sisäilman kosteutta siirtyy rakenteisiin erityisesti ilmavuotojen mukana.

Yläpohjan vahempaa lisäeristystä
Vanhan hirsitalon yläpohjan vahempaa lisäeristystä.
Yläpohjan uudempaa lisäeristystä
Vanhan hirsitalon yläpohjan uudempaa lisäeristystä.
Yläpohjarakennetta uudemman remontoinnin osalla
Yläpohjarakennetta uudemman remontoinnin osalla.
Ulkoseinän lisäeristystä n.s sivu-ullakolla
Vanhan hirsitalon ulkoseinän lisäeristystä n.s sivu-ullakolla.

Ulkoseinien kuntotutkimukset

Ulkoseiniä tutkittiin useilla rakenneavauksilla sekä ylä- että alakerroksen hirsirakenteisilla osilla ja avauksia sijoitettiin sekä rakenteiden alareunoihin että yläreunoihin. Kyseisessä kohteessa ulkoseinärakenteissa riskejä kohdistuu sekä ala- että yläreunojen osalle, joten avauksien tekeminen vain toiseen osaan ei anna luotettavaa kuvaa rakenteen kunnosta. Suurimpina riskeinä seinien alaosissa on rakennuksen ulkopuolisen kosteuden pääsy rakenteisiin sekä yläosissa sisäilman kosteuden tiivistyminen lämmöneristyksen taustalle.

Ulkoseinien alaosaan alakerroksessa tehdyn avauksen kohdalla todettiin, että hirsirakenteen sisäpinnalle on asennettu mineraalivillalämmöneristys eikä rakenteen sisäpinnalla ole höyryn- tai ilmansulkua. Rakenteessa ei havaittu vaurioita tai kosteuteen viittaavia jälkiä ja esimerkiksi edes lähes 100 vuotta vanhoissa hirren sisäpintaan asennetuissa sanomalehtipaperissa ei havaittu jälkiä kosteudesta.

Alakerroksen ulkoseinään yläreunaan tehdyissä avauksissa havaittiin selviä vaurioita; esimerkiksi hirren sisäpinnassa havaittiin lahovaurioita. Rakenneavauksien ja sivu-ullakoilta tehtyjen havaintojen perusteella seinien yläosien sisäpintojen vauriot ovat aiheutuneet sisäilman kosteuden tiivistymisestä sisäpuolisen lämmöneristyksen taustalle. Sisäpuoliset lämmöneristykset ja höyryn- tai ilmansulkujen puuttuminen rakenteissa lisäävät niiden vaurioitumisriskiä. Tämän lisäksi vaurioiden syntymiseen vaikuttaa rakennuksen ilmanvaihdon toimivuus ja sisätilojen käytöstä sisäilmaan aiheutuvan kosteuden määrä.

Yläkerroksen hirsirakenteisia päätyseiniä tutkittiin rakenneavauksilla. Samoilla kohdilla tutkittiin myös välipohjan rakenne. Näihin seiniin ei ole asennettu sisäpinnalle varsinaista lämmöneristystä, vaan sisäpinnalta löytyi huokoinen puukuitulevy. Rakenteissa ei näillä osilla todettu vaurioita tai kosteuteen viittaavia jälkiä, joten rakenteeseen ei tällaisella toteutuksella liity erityisiä riskejä.

Rakennuksessa todettiin paikoin mm. betonisen portaan kohdalla sekä ikkunoiden alla vaurioita rakenteen ulkopinnalta tehdyssä kartoituksessa. Ulkoseinän hirsirakenteiden vaurioiden korjauslaajuuden tarkka selvittämien vaatii käytännössä sekä ulkoverhouksen että sisäpintojen pintarakenteiden ja lämmöneristyksien purkamista kauttaaltaan. Toki jo tutkimuksissa tehtyjen avauksien ja havaintojen perusteella on selvää, että hirsirakenteet vaativat laajoja korjauksia.

Periaatekuva hirsiseinän sisäpuolelta eristetystä rakenteesta
Periaatekuva hirsiseinän sisäpuolelta eristetystä rakenteesta.
Rakenneavaus ulkoseinän sisäpinnalla seinän alaosassa
Rakenneavaus vanhan hirsitalon ulkoseinän sisäpinnalla seinän alaosassa.
Hirren sisäpinnan sanomalehteä seinän alaosasta
Hirren sisäpinnan sanomalehteä seinän alaosasta.
Hirsiseinän sisäpinnan vaurioita yläosissa
Vanhan hirsiseinän sisäpinnan vaurioita yläosissa.
Ulkoseinän alaosan sekä välipohjan rakenneavausta
Ulkoseinän alaosan sekä välipohjan rakenneavausta.

Vanhojen hirsirakennusten lisäeristäminen vaatii hyvää suunnittelua sekä rakenteiden kunnon selvittämistä

Vanhojen hirsirakennusten korjauksissa ja lisäeristyksien toteuttamisessa on tärkeää selvittää rakenteiden kunto sekä toteutustapa riittävän laajasti, jotta korjaustapa sekä laajuus voidaan suunnitella hyvin. Mitä vanhempi rakennus on, sitä yleisempää on, että tiloja ja rakenteita on remontoitu eri aikoina ja eri tavoilla. Tällöin yksittäisiä kohtia tutkimalla ei saada riittävän kattavaa kuvaa rakenteista suunnittelua varten. Lisäksi ennen remontointia tehtävissä tutkimuksissa on hyvä huomioida, että myös rakenteita, joihin ei ole suunniteltu remontointia, on hyvä tutkia, jotta riski remontoinnin aikaisista yllätyksistä on pienempi ja jotta rakenteiden liittymien toteutus voidaan suunnitella. Tietysti vanhoja rakennuksia remontoitaessa on hyvä muistaa, että pitkällä aikavälillä toimiviksi osoittautuneita ja kunnossa olevia rakenteita ei kannata ilman hyvää syytä muuttaa tai korjata.

Ulkoseinien lisälämmöneristyksille kosteusteknisesti toimivin sijainti on rakenteen ulkopinta ja uudet lisäeristykset tulisi aina sijoittaa, ainakin pääosa eristyksestä, rakenteen ulkopintaan. Lisäksi tietysti lisäeristyksen asentamisen yhteydessä tulee huomioida ulkoverhouksen taustan tuulettuminen sekä lämmöneristeen ulkopinnan tuulensuojakerros ja riittävä vesihöyryn läpäisevyys.

Lisäksi vanhojen hirsirakennusten suunnittelussa tulee huomioida, että rakennusten käyttö on muuttunut ja sisäilman kosteuden määrä on tästä syystä yleensä lisääntynyt, koska esimerkiksi sisätiloihin on sijoitettu märkätiloja. Tästä syystä aikaisemmin toimivan pidetty rakenne ei välttämättä ole enää nykyisessä käytössä toimiva.

Rakenteiden vaurioiden yleisyys vanhoissa hirsirakennuksissa

Raksystems kerää tekemiensä kuntotarkastusten perusteella tietoja kotimaisista taloista. Vuosina 2016-2020 on vanhojen hirsirakennusten tarkastuksilla kerätty tilastoja noin tuhannen pientalon verran. Näissä 1930-luvulla tai aikaisemmin rakennetuissa rakennuksista noin 50%:ssa on todettu vaurioita yhdessä tai useammassa rakenteessa. Ulkoseinissä vaurioita todettiin noin 25 prosentissa, alapohjarakenteissa noin 20% sekä yläpohjarakenteissa noin 20% rakennuksista. Ilmanvaihdon toimintaedellytyksissä todettiin puutteita noin 50%:ssa rakennuksista, joista selvästi yleisimpiä olivat korvausilman saannin puutteet.

Todettujen vaurioiden lisäksi lisätutkimuksia rakenteille on suositeltu ulkoseinissä noin 35% kohteista, alapohjarakenteissa noin 10% sekä yläpohjarakenteissa noin 20% rakennuksista.  

Rakenteiden vaurioiden ja puutteiden määrässä tulee huomioida, että kuntotarkastus suoritetaan pääosin rakenteita rikkomattomin menetelmin ja riskialttiita rakenteita avataan ainoastaan yksittäisiltä kohdilta.

Jaa tämä

Jaa tämä: Facebook Jaa tämä: LinkedIn Jaa tämä: Twitter Jaa tämä: WhatsApp